Peppi Pitkätossu (Hanna Lindqvist) ja Rouva Ryöppyvaara (Emilia Sallinen)
Sääliksi käy Rouva Ryöppyvaaraa (Emilia Sallinen), joka joutuu Pepin (Hanna Lindqvist) pyöritykseen.
KULTTUURI Turun Sanomat
Turun nuori teatteri: Peppi Pitkätossu.
Alkuperäisteksti Astrid Lindgren, dramatisointi Staffan Götestam, suomennos Liisa Ryömä, ohjaus Sofia Laurikainen, sirkusohjaus Maija Jormakka, musiikki Georg Riedel, Anders Berglund ja Jan Johansson, äänet Juha Antikainen, koreografia Ronja Keiramo, valot Antti Niitemaa, lavastus HJ Diamanten, puvut Tytti Mulo, maskit ja kampaukset Makke ja Tytti Mulo. Ensi-ilta 12.2.
Jälleen kerran on aika herättää Astrid Lindgrenin kuuluisa satuhahmo henkiin, kun Peppi Pitkätossu tavataan Turun nuoren teatterin lavalla. Vauhtia ja huimapäisiä seikkailuja on luvassa, kun Peppi temppuilee sirkuksessa, kokeilee koulunkäyntiä ja pistää kampoihin sekä rosvoille että poliiseille.
Sofia Laurikainen ohjaa värikkään koko perheen näytelmän, joka lienee perinteisin Peppi-tulkinta tähän mennessä näkemistäni. Kirjan sivuilta lavalle hypänneet hahmot ilmentävät hyvin esikuviaan, eikä esitys pysähdy turhaan pohtimaan tai ihmettelemään.
Tosin välillä railakas tunnelma vie mennessään niin, ettei pieniltä kommelluksilta pystytä ensi-illassa välttymään. Onneksi sirpaleet tuovat onnea, eikä esityksen aikana hajonnut suurennuslasikaan aiheuta liikaa päänvaivaa nuorille näyttelijöille. Silti olisin kaivannut kokonaisuuteen edes muutamia rytminvaihtoja ja rauhallisempia hetkiä, joiden aikana sekä esiintyjät että yleisö saisivat vetää henkeä ennen seuraavaa hulivilinää.
Roolisuoritukset ovat jälleen kerran taattua Turun nuoren teatterin laatua. Hanna Lindqvist muuntuu Pepiksi päästä varpaisiin ja tekee nimiroolin leveästi hymyillen ja leikkisästi tanssahdellen. Lindqvistin eläytymistä maailman vahvimman tytön rooliin on vaikea pistää paremmaksi.
Visuaalisesti ja tunnelmallisesti esitys tarjoaa monia ulottuvuuksia. Nukkekodin tavoin aukeavan Huvikummun lisäksi lavalla nähdään sirkusteltta, koululuokka ja kokonainen merirosvolaiva. Lähes kolmekymmenpäinen näyttelijäryhmä rakentaa kohtauksista tilanteita, jotka seuraavat toisiaan kuin luvut kirjassa. Juha Antikainen muotoilee taustalle toimivan äänimaiseman, joka varioi tunnetun Peppi-laulun melodiaa uusin tavoin sovitettuna.
Vaikka tilaa on käytetty esityksessä monipuolisesti, paljastaa näytelmä jälleen kerran myös teatterisalin haasteet. Elementit ja tapahtumat sijoittuvat pääasiassa lavan reunoille ja siksi keskellä lavaa ammottaa välillä autio tyhjyys, johon huomioni kiinnittyy kuin varkain.
Esityksen erityisinä katseenvangitsijoina toimivat kuitenkin Jasmin Mehtälän trapetsinumero sekä Tytti Niemisen rakentama hevonen.
Sopivan hurttia huumoria lavalle tuovat Saana Saapungin ja Eemeli Väisäsen näyttelemä poliisikaksikko sekä Roosa Kuosmasen ja Heta Karhun esittämät roistot. Muutenkin esityksen aikana kannattaa kiinnittää huomiota hahmoihin, sillä varsinaisen dialogin lisäksi, esimerkiksi vaihtojen ja joukkokohtauksen aikana, lavalla tapahtuu paljon hauskoja juttuja.
Frida Maria Pessi