Oik. Vilja (Inka Virtanen), Kulta-Pete (Eemeli Väisänen), Hilda (Helmi Anttila), Hele (Noora Grundström), Hurja-Kaarlo (Ville Pakarinen), Kalle (Pessi Kivilä) ja DVD myyjä (Amanda Lindholm)
ROSVOLAN PERHE (OIKEALTA INKA VIRTANEN, EEMELI VÄISÄNEN, HELMI ANTTILA, NOORA GRUNDSTRÖM, VILLE PAKARINEN JA PESSI KIVILÄ) RYÖSTÄÄ MIELUITEN KARKKIA. VASEMMALLA VIDEOVUOKRAAMON TYÖNTEKIJÄ (AMANDA LINDHOLM).
TEATTERI
Turun nuori teatteri: Me Rosvolat.
Siri Kolun romaanin pohjalta dramatisointi Selja Ahava-Foster, ohjaus Jere Hultin,
koreografia Mikko Kaikkonen, musiikki ja äänet Juha Antikainen, lavastus Henrik Ruutu, puvustus Tytti Mulo, valot Ossi Tanhuanpää.
Ensi-ilta 17.9.
Jos Siri Kolun lastenromaani Me Rosvolat olisi ilmestynyt kahdeksankymmentäluvulla, olisin varmasti leikkinyt kirjan tarinaa ystävieni kanssa. Rosvoautolla hurjastelu pääkallohuivissa on juuri sellainen seikkailu, johon lapsena halusin joutua.
Turun nuoren teatterin lavalla Rosvolan perhe herää henkiin Selja Ahava-Fosterin näytelmäsovituksessa.
Kaikki alkaa siitä, kun ihan tavallisen perheen tytär Vilja kaapataan kesäksi maantierosvojen matkaan. Nokkelan tytön avulla ryöväritkin oppivat kuuntelemaan toisiaan ja toimimaan paremmin perheenä.
Jere Hultinin ohjaamassa esityksessä nähdään toimintaa, huumoria ja vähän tunteiluakin. Näyttelijät eläytyvät rooleihinsa hyvin ja jokainen pääsee toteuttamaan itseään lavalla. Hurja-Kaarlo ( Ville Pakarinen ) ja Hilda ( Helmi Anttila ) tasapainoilevat hienosti lempeän vanhemmuuden ja rouhean rosvoilun välimaastoissa. Inka Virtanen tekee uskottavan roolin Viljana, ja Noora Grundström ja Pessi Kivilä ilmentävät hyvin Rosvolan lasten olemuksia.
Lavalla syttyy myös monta uutta ja taitavaa koomikkoa. Eemeli Väisänen Kulta-Petenä, Eero Laine Viljan isänä, Heta Karhu Kioski-Raisana ja Emilia Sallinen Hurja-Kaarlon Kaija-siskona sekä Roosa Kuosmanen rosvokisojen juontajana tekevät loistotyötä hauskuuttaessaan yleisöä.
Reippaasta huumoristaan huolimatta esitys pysyy kuitenkin kasassa ja vauhdikkaimmat takaa-ajokohtauksetkin on toteutettu hyvässä hallinnassa.
Näytelmän tapahtumapaikat rakentuvat Henrik Ruudun lavastuksessa selkeiksi kokonaisuuksiksi. Etenkin Kaijan kotitalo sekä videovuokraamo on toteutettu hienosti. Rosvolan perheen leiri tosin jää muuta toteutusta laimeammaksi. Myös Tytti Niemisen valmistamalta rosvoautolta olisin toivonut vähän enemmän. Autossa on oikeanlainen tunnelma ja pikkutarkkoja yksityiskohtia, mutta keskeisessä roolissaan tarinassa, se jää hieman vaisuksi.
Aimo annos rosvohenkeä löytyy Tytti Mulon puvustuksesta. Nahkaa, niittejä, farkkukangasta ja asusteita ei ole säästelty. Katseenvangitsijat löytyvät rosvokisojen painijattarien tyylikkään övereistä kostyymeista. Juha Antikaisen musiikki, Ossi Tanhuanpään valaistus ja Mikko Kaikkosen koreografia lisäävät esitykseen vielä yhden kerroksen tarinaan sopivaa tunnelmaa.
Esityksen aluksi saadaan myös muistutus siitä, että teatteri elää hetkessä, ja mitä vain voi tapahtua. Ensi-illassa valot päättävät temppuilla ja näytelmä joudutaan keskeyttämään heti ensi metreillä. Rennolla ja ammattimaisella otteella Hultin ja työryhmä kuitenkin selättävät tekniset ongelmat ja esitys päästään aloittamaan uudestaan oikeanlaisessa valaistuksessa.
Sitten vauhdikas näytelmä vie mennessään, ja veikkaan, ettei yleisö ensi-illan päätteeksi muista koko valojen takkuilua.
Frida Maria Pessi